1100-luvun pohjola herää henkiin suurromaanissa

Mar 8, 2020 | Rovaniemi News

Parikymmentä teosta julkaissut Seppo Saraspää työskenteli ennen kirjailijan uraansa poliisina. Viimeiset kolmekymmentä vuotta hän on asunut Inarin erämaassa. (Kuva: Pertti Turunen)

Inarilainen kirjailija Seppo Saraspää on kirjoittanut historiallisen romaanin, joka piirtää kuvan 1100-luvun Skandinaviasta. ”Kaulahopeiden tarua” on luonnehdittu parikymmentä teosta kirjoittaneen Saraspään pääteokseksi.

Romaani sai alkunsa, kun Saraspää löysi vuonna 2003 Nanguniemestä neljän hopeakorun kätkön.
– Olin keräämässä talvea varten jäkälää ajoporoille, kun kalliolla kiipeillessäni näin halkeamassa oudon esineen, Saraspää kertoo.
– Se oli kuin naisten tukkapanta. Kiipesin halkeamaan ja kumarruin ottamaan esineen käteeni. Se oli suuri ja painava kaulakoru.

Tutkiessaan löytöä Saraspää huomasi kalliossa onkalon. Hän raapaisi tulitikun ja työnsi kätensä onkaloon.
– Juuri siinä mihin ihmiskäsi luontevasti ylettyi, oli karikkeen ja roskan alla lisää koruja. En ottanut niitä, vaan jätin kätkön paikalleen.

Saraspää kiiruhti soittamaan Inarin saamelaismuseo Siidaan.
– Pyysin asiakaspalvelua yhdistämään johtajalle. Sieltä kysyttiin, eivätkö he voi auttaa. Minä sanoin, että ei, tässä tarvitaan nyt johtaja.
Kun johtaja oli langan päässä, Saraspää ilmoitti löytäneensä aarteen.
– Johtaja kysyi huokaisten, että minkähänlaisesta aarteesta mahtaa olla kyse. Kun kuvailin löydön, hän sanoi lähtevänsä heti ajamaan ja kehotti minua tulemaan korun kanssa vastaan Inarin Teboilille.

Myöhemmin kätköstä löytyi kolme korua lisää.
Tutkimuksissa paljastui, että ne on kätketty vuosien 1160 ja 1280 välillä. Löytö oli ainutlaatuinen. Tällä hetkellä koruaarre on esillä Siidassa.
– Löydön julkistamistilaisuudessa joku lehtimies kysyi korujen rahallista arvoa. Museoviraston edustaja sanoi, ettei niiden arvoa voi mitata rahassa. Jatkokysymykseen korujen vakuutusarvosta hän heitti hetken mietittyään, että ”miljoona euroa”.

Tutkimuksissa paljastui myös, että korujen metalli on arabihopeaa.
– Siinä kohdassa muistin lukeneeni muinaiseen Bjarmiaan päättyneestä hopeatiestä. Eli reitistä, jota pitkin tuotiin hopeaa ja aseita pohjoiseen, jossa ne vaihdettiin turkiksiin, mursunnahkaisiin laiväköysiin ja muihin pohjoisen tuotteisiin.

Korulöytö innosti Saraspään uppoutumaan pohjoisen keskiaikaan ja miettimään, millainen hopeakorujen tie Nanguniemeen olisi voinut olla. Siltä pohjalta syntyi Kaulahopeiden taru.

Millainen sitten oli hopeakorujen taival Nanguniemeen?

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Seppo Saraspää kirjan kansi

Kaulahopeiden taru alkaa aivan muualta kuin korujen löytöpaikalta nykyisestä Inarista. Se alkaa muinaiselta Kainuunmaalta, joka sijaitsi Pohjanlahden kaarella Kemin ja Luleån välillä. Kainuulaisen päällikkösuvun nuorin poika Karri on ollut norjalaisten eli taatsojen orjana kolme vuotta. Lopulta Karri lyöttäytyy hurjapäisen Olofr Mustan miehistöön ja pakenee.

Alkaa huima seikkailu, jossa matkustetaan tuntureiden yli Norjaan ja purjehditaan Tanskan salmien kautta Suomeen, mistä miehet päätyvät vanhan Laatokan eli Staraja Ladogan kauppapaikalle.

Laatokalla tarinaan tulevat mukaan hopeakorut.
– Suur-Bolgaisiassa Volgan mutkan tienoilla oli tuohon aikaan paimentolaisvaltio, tai oikeastaan ruhtinaskunta. Kehitin tarina lupauksensa pettäneestä ruhtinattaresta, joka karkoitetaan Pimeään maahan eli Bjarmiaan. Siellä hänet on tarkoitus naittaa, ja myötäjäisiksi hän saa mukaansa arvokkaat kaulakorut.
Vanhassa Laatokassa Karrin ja ruhtinattarein retkikuntien tiet kohtaavat. Olofr Musta miehineen lupautuu viemään ruhtinattaren seurueen perille.

Matka jatkuu Ääniselle eli silloiselle Onegalle ja edelleen nykyisen Kuusamon itäpuolelta Valkoiselle merelle, nykyiselle Vienanmerelle, ja lopulta Näätämöjoen suun kautta Inarinjärvelle.

Saraspää luki kirjaa varten kaikki saatavilla olevat vanhat saagat ja aikakautta koskevan tutkimuskirjallisuuden.
– Yksi tärkeimmistä lähteistä oli Martti Haavion ”Bjarmian vallan kukoistus ja tuho”, joka on laajaan lähdeaineistoon perustuva tieteellinen työ.
Helsingin yliopiston kansanrunoudentutkimuksen professori Haavio tunnetaan paremmin runoistaan, jotka hän kirjoitti P. Mustapään nimellä. Haavio on yksi harvoista, jotka ovat perusteellisesti perehtyneet bjarmien historiaan.
– Bjarmit olivat Vienan alueella asunut suomalaisugrilainen kansa, joka vaurastui kaupankäynnillä. Viikinkien ja mongolien hyökkäysten jälkeen bjarmit jäivät elämään vain saagoihin.

Mutta takaisin romaanin tapahtumiin. Mitä tapahtui, kun Karri tovereineen saapui Inariin?
Monien vaiheiden jälkeen hän päätyi nykyiseen Nanguniemeen. Ja siellä hän kätki kallionkoloon neljä hopeakorua…

 

Rovaniemi24
Share This